Työelämässä tärkeintä on kuitenkin kahvitauko!

Mitä minä kaipaan vuorovaikutukselta?

Aloitin helmikuun alussa työt MLP Oy:ssä. MLP tarjoaa yritysvalmentajille, organisaatioille ja oppilaitoksille työkaluja johtamisen ja tiimityöskentelyn kehittämiseen. Yksi kehittämisen kohde on vuorovaikutus, jonka muoto ja merkitys on viimeisen kahden vuoden aikana muuttunut oleellisesti. Samalla jäin miettimään, mitä itse haluan tältä vuorovaikutukselta jatkossa.

Juha Paljakka

Etätyö on muuttanut ihmisten tapaa kohdata toisensa ja samalla myös heidän välistä vuorovaikutustaan. Aiemmin ihmiset kokoontuivat työpaikalla, jossa oli helppo vaihtaa lyhyet kuulumiset kahvikupin äärellä ennen palaverin alkua. Etätapaamisissa linja avataan usein vasta H-hetkellä ja joskus kuulee tilaisuuden järjestäjän toteavan, että ”Lähdetäänpä sitten liikkeelle”. Tapaamisen päätteeksi lopettaminen tapahtuu suurin piirtein saman kaavan mukaan. Tuohan on tietysti jonkinlainen tehokkuuden mittari, että tilaisuus alkaa klo 10.00 ja päättyy klo 11.00.

Jotain jää ehkä puuttumaan.

Puuttuva palanen

Ymmärrän, että se puuttuva palanen ei ole välttämättä sama asia kaikille. Toiset pitävät enemmän siitä, että saavat kertoa muille muistakin asioista, kuin odotuksistaan tulevaa palaveria kohtaan. Kyse on varmasti yhteenkuulumisen tunteesta ja yhteisten kiinnostusten kohteiden jakamisesta. Minulle itselleni on tärkeää ymmärtää, mitä työkavereilleni kuuluu muutoinkin kuin työrintamalla. Se nostaa myös motivaationi korkeammalle hyvän tunnelman myötä. Toiselle taas on tärkeää kysyä hyvin epämuodollisessa muodossa jotakin työhön liittyvää asiaa samalla, kun lähistöllä on muitakin mahdollisesti samaa asiaa pohtivia.

Tärkeintä tässä ei kuitenkaan ole selvittää, onko tärkeämpi puhua työ- vai vapaa-ajan asioista vaan enemmänkin ymmärtää, että ihmisten tarpeet voivat olla erilaisia.

Molemmille tarve voi olla yhtä kova, mutta jollei ympäristö anna aitoa mahdollisuutta tähän, niin jotakin tukehtuu. Edellisessä työpaikassani oli tapana pysähtyä virtuaalikahvitauolla, jossa tarkoitus oli puhua pelkästään työhön liittymättömistä asioista. Tämä toimi mielestäni hyvin, vaikka kaikki eivät tietenkään päässeet aina paikalle. Tärkeää oli mielestäni se, että mahdollisuus keskusteluun oli järjestetty.

Etätöistä palaaminen on myös muutos

Nyt kun etätyöstä ollaan taas siirtymässä takaisin toimistoille, niin kyseessä on epäilemättä ihan yhtä suuri muutos kuin toimistolta pois siirtyminen. Olemme tottuneet etätyössä hyvin yksilölliseen tapaan toimia. Jos haluan kysyä jotakin kollegalta, avaan Teams-linjan. Kollegalla on ollut mahdollisuus valita, yhdistyykö linja vai ei. Toimistolla tuota valintaa ei voi tehdä ihan samalla tavalla, jos paikallinen toimistokuukkeli ilmestyy sermin takaa kysymyksien kanssa.

Annammeko mahdollisuuden yksilöllisille tarpeille ja missä rajoissa? Minun tapauksessani kyse on jatkossa varmaankin hybridimallista, jossa päivät rakentuvat sekä toimisto- että kotipäivistä. Kuitenkin jo näiden muutamien viikkojen aikana olen huomannut, miten mukava on nähdä työkavereita toimistolla. Vaikka tapaamisen aiheena on tähän mennessä ollut asiakassegmentointia, markkinointia ja Etätyöfoorumin sisältöjä, niin samalla on kuvailtu lämminvesivaraajan toimintaperiaatteet, Rooman matkavinkit ja eläköitymiseen liittyvät riemut. Minusta tästä rakentuu luottamus ja yhteisöllisyys, jotka ovat olennainen osa toimivaa työkulttuuria, etänä tai toimistolla.

Miten omassa työyhteisössäsi on otettu huomioon näitä yksilöllisiä tarpeita?

Jos kaipaat näihin vinkkejä eri alojen HR-asiantuntijoilta, niin kannattaa tutustua Etätyöfoorumiin. Se on MLP:n kokoama maksuton palvelu asiasta kiinnostuneille. Nettisivuilta löytyy hyviä alustuksia aiheisiin, joista meidän mielestämme koostuu hyvän työelämän osa-alueet.

Ja löytyy meiltä tietysti ne työkalut myös vuorovaikutuksen kehittämiseen, mutta sen taisit jo tietääkin. 😉