Etätyö on tuottavaa, jos ei ole ristiriidassa perustarpeidemme kanssa. Aina näin ei ole.

Aluksi etätyö oli pakko, jota seurasi innostus. Nyt innostus on vaihtumassa realismiksi ja paluu työpaikoille alkanut.

Itsensä ja toisten johtaminen muuttuneissa olosuhteissa

Tutkimuksia julkaistaan koko ajan lisää. Kotosuomessa etätyö koetaan edelleen kiinnostavana vaihtoehtona, mutta vain harva haluasi tehdä sitä jatkuvasti.

Toisaalta uunituore tutkimus kertoo työnantajien arvioivan, että etätyö jäisi koronaepidemian jälkeen käytännössä marginaaliin, eli enintään yhteen päivään viikossa.

THL:n tuoreesta selvityksestä selviää, että alle 50-vuotiaiden työkyky on heikentynyt merkittävästi. Erityisen selvästi työkyky on heikentynyt naisilla. ”On pitänyt suoriutua työelämästä, kun lapset ovat käyneet kotona koulua ja kun omien, iäkkäiden vanhempien hoivavastuu on korostunut. Osa alle 50-vuotiaista on jäänyt sen taakan alle”. Pahiten korona on iskenyt nuorten naisten työkykyyn.

Päämiehemme Wileyn uunituoreen tutkimuksen mukaan 78 % kokee, että stressitaso on noussut ja 42 % tutkimukseen osallistuneista kertoo korkeasta stressitasosta.

Olemme erilaisia ja sillä on vaikutusta myös siihen, miten suhtaudumme etätöihin. Vaikka erilaisuus on iso asia, se ei selitä kaikkea. Kyse on myös ihmisen perustarpeesta, eli ”kuulumisesta”.

Kotitiimi

Etätyön suurin haastaja on ihminen itse, meidän perustarpeemme. Suurin osa meistä kaipaa ns. kotitiimiä, jonka jäsenet kohtaavat toisensa fyysisesti.

Kuuluminen joukkoon antaa meille tunteen siitä, että meillä on merkitystä ja elämällä on tarkoitus. Eikä tätä tosiasiaa tulisi kovin heppoisesti ohittaa. Yksinäisyys on tutkimusten mukaan vaarallisempaa kuin esim. tupakointi. Yksinäisyys tappaa.

Aito kohtaaminen ja läheisyys

Työn tekemisen muotoja ja paikkoja suunniteltaessa tulisi muistaa, että kun puhutaan ihmisestä, puhutaan inhimillisistä tarpeista. Näitä ovat esim.
- Vakaudentunne
- toisten ihmisten säännöllinen kohtaaminen
- keskinäinen huolenpito.

Ja se tapahtuu kovin huonosti Teamsin tai Zoomin välityksellä. Ne ovat toki hyviä työkaluja, mutta vain silloin, kun niitä käytetään tarkoituksenmukaisesti. Joskus ne toimivat jopa paremmin, kuin live-tapaamiset. Mutta ne eivät koskaan korvaan aitoa kohtaamista ja läheisyyttä.

Erilaisuuden tunnistaminen ja puhuminen

Ihminen kaipaa toisen luo. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Siksi nyt on tärkeämpää kuin koskaan keskittää voimavaroja toisten huomioimiseen ja tukemiseen, henkilökohtaisella tasolla. Se on mahdollista, jos osaa tunnistaa erilaisuutta ja puhuu sen kieltä.

Erilaisuudella ei tarkoiteta vain ihmisten erilaisuutta. Myös työn sisällölliset vaatimukset tulee huomioida aikaisempaa paremmin. Ei ole saman tekevää, missä työtä tehdään. Ainoat vaihtoehdot eivät ole työpaikka tai koti. Työ pitää tehdä ympäristössä, mikä tukee sille asetettuja vaatimuksia. Juuri nyt on tämän keskustelun paikka.