Terhin blogi: Selviytymiskeinona sanat



Terhi Bisi on MLP:n partneri, joka moniosaajana antaa kasvot ja muodon valmentajien tuelle ja asiakaspalvelulle. 

Terhin LinkedIn -profiiliin pääset tästä.



Oletko ikinä miettinyt, mikä merkitys sillä on, että pystymme puhumaan ja käyttämään sanoja? Lajiksi, jolla on tällainen hieno tapa kommunikoida keskenään, me ihmiset käytämme puhekykyämme yllättävän vähän. Tai korjaan. Emme käytä kykyämme puhua niissä tilanteissa, kun siitä olisi hyvinvointimme kannalta merkittävää hyötyä.

Sattuipa eräänä päivänä niin, että olin huonosti nukkunut ja sanotaanko näin, että tekemisestä ei ollut pulaa. Mitälie väärää oli kahvikuppiinkin sattunut, kun löysin itseni rankalla tavalla kiukuttelemasta taaperolle, joka ei halunnut nukkua päiväuniaan aikana, jonka olin varannut omille töilleni. Seurauksena tästä sain lapseltani itkuisen katseen ja nyyhkäisyn: ”Äiti peloaa.” Tarvinnet pientä tulkintaa hänen ilmaisulleen? Lapseni halusi sanoa, että äidin käytös pelottaa. Suurin osa vanhemmista tietää, millainen pisto sydämeen tällaisesta lauseesta voi tulla, kun sen kuulee oman lapsensa suusta. Huono käytökseni loppui kuin seinään. Vaikka lapseni ilmaisi sanattomasti samaa asiaa jo aiemmin, vasta nuo sanat saivat minut miettimään käytöstäni ja tekemään korjausliikkeen. (Jottei kukaan kanna huolta lopputulemasta, tilanne laukesi, pyysin anteeksi, halattiin ja suukotettiin sekä kehuin lapsen hienoa kykyä tunnistaa tunteensa ja sanoa sen ääneen. Päiväunille päästiin mukavasti sovussa.)

Jos sanoittaisimme tunteemme ja tarpeemme paremmin, ehkä välttyisimme monelta pahalta, mikä syntyy ihmisten tekemistä tulkinnoista.


Kohtaamme kuitenkin päivittäin tilanteita, joissa emme käytä sanoja, vaikka ne olisivat tarpeellisia. Näihin tilanteisiin törmäämme usein niin töissä kuin kotonakin, mutta silti jokin pidättelee meitä sanomasta ääneen sitä, mitä ajattelemme.

”Tuo loukkasi minua.”

”Minun täytyy keskittyä ja tarvitsen hiljaisuutta, jutellaanko myöhemmin?”

”Kun teet noin, minua alkaa ahdistaa.”

”Minua pelottaa.”


Jos sanoittaisimme tunteemme ja tarpeemme paremmin, ehkä välttyisimme monelta pahalta, mikä syntyy ihmisten tekemistä tulkinnoista. Jos meillä ei ole riittävästi tietoa, tulkitsemme asioita… ja usein nämä tulkinnat tehdään nimenomaan niiden kakkuloiden läpi, jotka löytyvät omalta nenältä. Kuinka usein tulkintamme ovatkaan vääriä? Kun emme puhu, emme voi tietää toisten odotuksia tai tarpeita ja usein nämä ovat tilanteita, joista ristiriidat saavat alkunsa. Eräällä ystävälläni oli aiemmin ongelmia esimiehensä kanssa. Ystäväni mukaan ongelmat ratkesivat, kun hän oppi lukemaan esimiehensä ajatuksia. Ikävä kyllä suurin osa meistä ei omaa tuota taitoa, joten meille jää jäljelle vain pahoitetut mielet ja kenties lihavat riidat. Ellemme sitten opi käyttämään sanojamme oikein.

Joskus sanoja ei kuitenkaan ole. Tai vaikka ne olisivatkin päässä, ne eivät vain tule ulos. Yksi syy, miksi tykkään DiSCistä niin paljon, on sen tapa antaa meille eväitä keskusteluun. Jos emme löydä oikeaa sanoitusta kuvaamaan tarpeitamme, voimme saada siihen apua tutustumalla tarkemmin omaan profiiliimme. Sen lisäksi, että saamme sanat keskusteluun, pääsemme käsiksi erilaisiin tapoihin tuoda ajatukset julki.  Ja ymmärrämme miksi ääneen sanominen on toisille helpompaa kuin toisille. DiSCin luoman yhteisen kielen avulla asioista keskusteleminen saa neutraalimman muodon ja ymmärryksemme myös toisten tarpeista lisääntyy.

Lahden mukaan on yksi keino, jota voi vahvasti suositella.
’Se on puhuminen. Jos on kotona oppinut, että vaikeista asioista puhutaan, ja että uskaltaa tukeutua toiseen, on vahvoilla.’



26.6.2019 Helsingin Sanomissa oli juttu ”Riittävän hyvä elämä”. Siinä pitkälinjan ”mielenterveysammattilainen”, psykologi Pirkko Lahti, antoi kymmenen hyvän elämän ohjetta. Jos viisikin toteutuu omassa elämässä, ovat pullat mukavasti uunissa. Yksi noista ohjeista oli ”Tunnen selviytymiskeinoni”.  Yhden selviytymiskeinon Lahti nosti artikkelissa esiin. Helsingin Sanomia suoraan lainatakseni:

” Lahden mukaan on yksi keino, jota voi vahvasti suositella.
’Se on puhuminen. Jos on kotona oppinut, että vaikeista asioista puhutaan, ja että uskaltaa tukeutua toiseen, on vahvoilla.’ ”

Tätä keinoa suosittelen minäkin. Puhumisen taito voi tehdä elämästä parempaa. Ja vähäinenkin puhe voi kääntää ikävän tilanteen suuntaa merkittävästi. Sen todentaa myös pieni poika, joka kahdella sanallaan tuli antaneeksi hurjistuneelle äidilleen oppitunnin elämästä. Ja sen elämän sanoittamisesta.