Samin blogi: Löikö Mörkö sisään?



Sami Jalonen on MLP:n toimitusjohtaja ja partneri, joka uskoo vahvasti erilaisuuden ja kommunikaation voimaan. 

Samin LinkedIn -profiiliin pääset tästä.




Suomi on ihmeellinen maa. Asumme maassa, joka on monella mittarilla mitattuna yksi maailman parhaista maista. Samaan hengenvetoon on sanottava, että Suomi on myös aika pieni maa, ainakin mitä tulee väkilukuun. Maailmasta löytyy roppakaupalla kaupunkeja, joissa on yhtä paljon tai enemmän ihmisiä kuin mitä meitä suomalaisia on yhteensä.

Pienuus ei ole huono juttu ensinkään. Se mahdollistaa monia asioita. Ja aika ajoin saamme siitä kouriin tuntuvan kokemuksen. Jääkiekon maailmanmestaruus oli yksi sellainen, jälleen kerran. Keskimäärin loppuottelua katsoi televisiosta yli 2.5 miljoonaa katsojaa. Ja se on paljon se. Ja kun Mertaranta kysyi, löikö Mörkö sisään, niin siihen vastattiin iloisen myöntävästi, että kyllä löi.

Lätkä teki meistä tiimin, vähän suuremman sellaisen, mutta tiimi, mikä tiimi. Jälleen kerran Suomi oli ”yksi”


Lätkä teki meistä tiimin, vähän suuremman sellaisen, mutta tiimi, mikä tiimi. Jälleen kerran Suomi oli ”yksi”. Tähän liittyy kaksi asiaa yli muiden. Ensin sanonta, jota voidaan jo nyt kutsua ikuiseksi klassikoksi. Miten se tehtiin? Otetaan yksi esimerkillinen jääkiekkoilija, yksi DJ ja yksi kansan rakastama selostaja. Tuloksena oli erikoinen kysymys, johon kaikki suomalaiset osaavat nyt vastata. 

Toisekseen tarvittiin yhteinen vihollinen. Ensin vuorossa oli Ruotsi, sitten Venäjä ja lopulta Kanada. Kaikki kolme yhdessä ja erikseen tekivät meistä tiimin. Ja se oli siinä, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Mitä kaikkea voitto pitää sisällään, sitä tullaan aivan varmasti pohtimaan vielä pitkään. Olen jotenkin tullut siihen tulokseen, että tämä voitto oli vuoden 1995, eli ensimmäisen maailmanmestaruuden uusinta. Silloin takana oli yksi maamme lähihistorian vaikeimmista vaiheista. 1990-luvun alun lama oli niittänyt satoaan jo liian pitkään ja siihen saumaan saimme ikään kuin lahjaksi mahdollisuuden olla maailman parhaita.

Ja nyt se tapahtui taas. Takana ei ole lamaa, ainakaan siinä mielessä, mitä koimme reilut 20 vuotta sitten. Sen sijaan olemme nyt jättämässä taaksemme ajanjaksoa, jota voisi hyvin kutsua henkiseksi lamaksi, jonka tunnusmerkkejä on ylenpalttinen itsekkyys ja voiton maksimointi hinnalla millä hyvänsä. Sen seurauksena sää lämpenee ja maailma täyttyy muovilla.

Miten tämä liittyy lätkään ja maailmanmestaruuteen? Vähän kärjistetysti voisi sanoa, että pieni Suomi ja vielä pienemmät lätkäseurat voittivat suuren maailman ja suuren maailman mahtijoukkueet. Ja se miten se tehtiin, siinä ei ole mitään uutta, ei yhtään mitään. Vastaukseksi voisi todeta, että pojat pelasivat lätkää! Aivan oikein. Ehkä ymmärtämistä helpottaa, jos perään lisää vielä yhden sanan: yhdessä.

Lätkä ei ole yksilölaji, vaikka ns. huippupelaajille maksetaankin tähtitieteellisiä summia. Ja juuri nuo huippupelaajat, joille maksetaan miljoonia yhdestä vuodesta, saivat kukin lähteä kotiin vuorollaan. Koska pojat pelasivat lätkää – yhdessä!

Aito tiimi voittaa lopulta aina, olipa vihollinen sitten kuka tai mikä tahansa


Mitenkähän tämä yksinkertainen totuus saataisiin siirrettyä yritysmaailmaan. Ei pitäisi olla kovin vaikea tajuta sitä, että kyse on yhdessä tekemisestä (kommunikaatio) ja niin sanotut viholliset löytyvät meidän (yhteisömme) ulkopuolelta. Olemme siis samalla puolella ja vihollisia vastaan isketään yhdessä (konflikti). Aito tiimi voittaa lopulta aina, olipa vihollinen sitten kuka tai mikä tahansa. Loppukaneettina voisi tosin kysyä, että minkälainen matka meidän pitää suomalaisina vielä kulkea, kunnes voidaan todeta, että maalit teki Marko, eikä Mörkö.