Samin blogi – Itseohjautuvuutta kohti



Sami Jalonen on MLP:n toimitusjohtaja ja partneri,

joka uskoo vahvasti erilaisuuden ja kommunikaation voimaan. 

Sami LinkedIn -profiiliin pääset tästä.

 

 

Vierailin hiljattain Chicagossa johtajuusseminaarissa, jossa sain kuulla toinen toistaan hienompia esityksiä tämän päivän johtavilta vaikuttajilta. Yksi mielenkiintoisimmista oli Angela Ahrendts, joka vastaa Applen retail-puolesta globaalisti. Hänen esityksessään korostui voimakkaasti kaksi teemaa: toiminnan tarkoituksellisuus ja yhteyden luominen.

 

Nämä kaksi teemaa korostuvat myös itseohjautuvuudessa. Itseohjautuvuuden kannalta keskeistä on jaettu ymmärrys toiminnan syvemmästä tarkoituksesta, sekä erinomainen kyvykkyys vuoropuheluun. Itseohjautuvuus ei tee johtajuutta turhaksi, päin vastoin. Sen muoto vain on jotain muuta, kuin mihin olemme vanhastaan tottuneet. Parhaimmillaan se on silloin, kuin jokainen saa loistaa omalla paikallaan omia vahvuuksiaan hyödyntäen ja toteuttaa yhdessä tiiminsä kanssa organisaation missiota.

 

Parhaimmillaan se on silloin, kuin jokainen saa loistaa omalla paikallaan omia vahvuuksiaan hyödyntäen ja toteuttaa yhdessä tiiminsä kanssa organisaation missiota.

 

Kolikossa on kuitenkin aina kaksi puolta. Edellä todettu on ideaali, jota kohti kuljemme. Se on visio siinä, missä mikä tahansa muukin visio. Visioille on luonteenomaista, että me emme koskaan niitä lopullisesti saavuta. Jos tilanne on tämä, tekeekö se itseohjautuvuuden turhaksi tai jopa mahdottomaksi? No ei tietenkään!

 

Kolikon toisella puolella on paljon sellaisia asioita, jotka eivät ole itsestään selviä. Onhan kyse sentään ihmisistä, siis meistä, jotka olemme kasvaneet varsin individualistisessa maailmassa. Yksilökeskeisyys on yhteisöllisyyden vastakohta. En väitä, etteikö nuo kaksi voimaa voisi olla totta yhtä aikaa, mutta helppoa se ole. Yksilöt mahdollistavat yhteisöllisyyden. Se on vanha totuus, joka on myös kommunikaation luovuttamaton lähtökohta (vrt. communicare – communio).

 

Yksilökeskeisyys synnyttää konflikteja. Ne ovat joko näkyviä tai näkymättömiä. Usein näkymättömät ovat pidemmässä juoksussa vaarallisempia kuin näkyvät. Yhteyttä ei synny, jos sitä ei tehdä. Konfliktit ovat niin kauan pahasta, kun ne repivät erilleen eli hajottavat. Mutta niiden ei tarvitse olla repiviä tai hajottavia. Konfliktit voivat olla myös rakentavia. Parhaimmillaan ne rakentavat todellista yhteyttä ja sitä kautta yrityksen tulevaisuutta tavalla, mihin juuri mikään muu menetelmä ei yllä.

 

Konflikti on siis parhaimmillaan erinomaisen tehokas työkalu. Meillä on lupa ja usein suorastaan velvollisuus olla eri mieltä. Väittäisin suoralta kädeltä, että konsensus on lähes aina huonompi asia kuin rakentava konflikti. Näin siksi, että kilpailukykyiset ideat ja ajatukset eivät pullahda mieleen tai varsinkaan esille itsestään. Niitä pitää houkutella ja haastaa! Sanan varsinaisessa merkityksessä -iskeä yhdessä (confligere).

 

Parhaimmillaan konfliktit ovat itseohjautuvan yhteisön kilvoittelua kohti yhteistä visiota niin, että jokainen saa nauttia yhteisestä menestyksestä.

 

Rakentavat konfliktit ovat näin ollen yksi toimivan itseohjautuvuuden keskeisistä elementeistä. Konfliktit edellyttävät siinä missä aitojen tunteidenkin ilmaiseminen keskinäistä, avointa ja haavoittuvuuteen perustuvaa luottamusta. Ilman luottamusta, konfliktitilanteissa yksilöt jäävät yksin, eikä yhteisöllisyyttä synny. Ja vielä kerran: ilman luottamusta ei kommunikaatio saavuta sitä avoimuuden tasoa, mitä kilpailukyky siltä tänään edellyttää.

 

Parhaimmillaan konfliktit ovat itseohjautuvan yhteisön kilvoittelua kohti yhteistä visiota niin, että jokainen saa nauttia yhteisestä menestyksestä.

 

Sami Jalonen

toimitusjohtaja, MLP