Samin blogi: Isketäänkö yhdessä?



Sami Jalonen on MLP:n toimitusjohtaja ja partneri, joka uskoo vahvasti erilaisuuden ja kommunikaation voimaan. 

Samin LinkedIn -profiiliin pääset tästä.



Konflikti – tuo ikävä ja luotaantyöntävä sana…vai onko sittenkään? Sanalla konflikti on paha kaiku. Se liitetään yleensä ristiriitaan, mutta näin ei tarvitse olla. Ristiriita on jotain sellaista, mihin yleensä kuuluu riitelyä – enemmän tai vähemmän. Jotain sellaista, missä ollaan eri puolilla. Mutta rakentavassa konfliktissa tilanne on kokonaan toinen.

Vaikka iskemmekin yhdessä, sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että iskemme toisiamme vastaan.


Rakentavassa konfliktissa ollaan samalla puolella. Alkujaan tuo sana tarkoitti ennemminkin yhdessä iskemistä. Vaikka iskemmekin yhdessä, sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että iskemme toisiamme vastaan. Voimme valita, että iskemme samaan suuntaan. Jotain sellaista kohti, joka yhdistää meitä.

Olipa kyse sitten uusien toimistokalusteiden sijoittelusta, markkinointikampanjan ilmeestä, yrityksen strategiasta tai kokouspaikan sijainnista, rakentavassa konfliktissa etsitään parasta mahdollista lopputulosta. Usein kuulee sanottavan, että hyvän tiimin erottaa siitä, että sen jäsenet ajattelevat enemmän tiimin kuin yksilön etua. Se kyllä kuvaa hyvin tiimin keskeistä ajatusta, mutta ei kerro koko totuutta.

Hyvässä tiimissä sen jäsenet tiedostavat itsensä, sanovat ääneen mitä ajattelevat ja puolustavat omia mielipiteitään voimakkaasti. Vasta sen jälkeen voidaan oikeasti päättää, mihin suuntaan mennään ja kuinka kovaa. Sitoutuminen edellyttää, että tiimin jokainen jäsen saa ja voi olla osallisena päätöksen teossa, mikä puolestaan edellyttää avointa, turvallista ja rakentavaa keskustelua ja joskus iskemistäkin. Mutta silloin ollaan samalla puolella ja isketään yhdessä samaan suuntaan.

Haasteena vain on ollut, että tunteita ei ole saanut juuri tuoda työpaikalle. Ne on pitänyt jättää ovelle, kuin kengät konsanaan. Ja tässä lienee se haaste, miksi konflikti, yhdessä iskeminen on niin vaikeaa.


Tämä kaikki on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Googlen esiin nostama teema psykologinen turvallisuus mahdollistaa yhdessä iskemisen, mutta mistä sitä saa? Joku saattaa jopa ajatella, että palkataan asiantuntija ja annetaan asiantuntijan tehtäväksi psykologisen turvallisuuden lisääminen. Voi kun se olisikin näin helppoa. Psykologinen turvallisuus vie meidät lopulta pois siitä ajattelusta, että kaikki ongelmat voidaan ratkaista järjellä. Onneksi tästä ajattelusta ollaan hiljalleen luopumassa.

Konfliktissa on kyse vahvoista tunteista ja useimmiten niitä on paljon. Ja kun kyse on tunteista, niiden kanssa pitää oppia elämään myös työpaikalla. Työpaikka on paikka siinä missä mikä tahansa muukin paikka. Haasteena vain on ollut, että tunteita ei ole saanut juuri tuoda työpaikalle. Ne on pitänyt jättää ovelle, kuin kengät konsanaan. Ja tässä lienee se haaste, miksi konflikti, yhdessä iskeminen on niin vaikeaa. Kyse on tunteista ja ennen kaikkea siitä, että ne ovat luonnollinen osa elämää.

Konflikti on tunnelaji. Siihen kuulu pauketta ja meteliä. Kun yhteistä totuutta, parasta mahdollista ratkaisua on etsitty riittävästi, on aika toimia. Se on mahdollista, jos jokainen on saanut antaa omastaan ja on voinut olla rakentamassa yhteistä todellisuutta. Se on mahdollista, jos on syntynyt kokemus, että teemme sen yhdessä. Siksi konflikti on yhdessä iskemistä, jonkin sellaisen asian edistämistä, mikä meille kaikille on tärkeää.