Esimiehen arkea HYKS Akuutissa

HYKS Akuutin professori ja toimialajohtaja Maaret Castrén on tottunut viemään muutosta läpi koko uransa ajan. Akuuttilääketieteen asiantuntija ei pelkää haasteita tai hämmenny ristiriidoista yksikkönsä kiivastahtisessa arjessa. Tässä haastattelussa hän kertoo työstään esimiehenä ja pohtii omaa johtajuuttaan.

 

Arjen haasteina kiire ja puutteelliset resurssit

 

Castrén siirtyi HYKSiin vuonna 2014 Tukholman Karoliinisesta Instituutista. Hänen nykyisessä työssään yhdistyvät johtamis- ja hallintotehtävät sekä tutkimuksen tekeminen. Sen lisäksi Castrén pysyttelee akuuttiosaston arjessa kiinni vierailemalla hoitajien ja potilaiden luona.

 

Yksikön vuosittainen potilasmäärä on noin 180 000, mikä tulee tuplaantumaan ensi vuonna sairaanhoitoalan uudistusten myötä. Tämä asettaa sairaalalle useita haasteita. ”Tekemistä on valtavat määrät ja koko ajan tulee lisää. Pitäisi säästää ja samaan aikaan yhdistää kaksi maailmaa, ensihoito ja päivystys”, Castrén kuvailee.

 

Yhteinen näkemys vahvistaa luottamusta

 

Vaikka kiire ja resurssien mitoittaminen luovat paineita, tilannetta helpottaa Castrénin tiimissä vallitseva avoin ilmapiiri. ”Me puhumme asioista niiden oikeilla nimillä. Ei ole tarvetta erityiselle sovittelulle, koska ihmiset pystyvät keskustelemaan asiat läpi keskenään”, hän toteaa johtoryhmästään.

 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että luottamus olisi itsestäänselvyys. Johtoryhmä on kehittänyt toimintaansa muun muassa Work of Leaders -johtajuusprofiilin avulla. Tiimin sisäistä luottamusta ja sitoutumista ylläpitääkseen Castrén varmistaa, että kaikilla on yhteinen näkemys siitä, mihin suuntaan ollaan menossa.

 

”Strategiapäivien lisäksi tapaan jokaisen linjajohtajan kanssa kahdestaan kerran kuussa”, Castrén kertoo. Hän viittaa seinällä näkyvään valkotauluun, ja selittää: ”Käymme läpi, mitä seuraavan kuukauden aikana tulee tehdä  ̶  mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa ja mitkä jäävät odottamaan  ̶  ja miten siitä raportoidaan.”

 

Selkeät säännöt ja palaute sitouttavat

 

Pohtiessaan johtajuutta ja työntekijöiden sitoutumista Castrén toteaa, että yhteisen linjan noudattamista tulisi yleisesti ottaen vaatia tiukemmin. Hän näkee, että niin tulisi tehdä etenkin asiantuntijaorganisaatioissa.

 

”Asiantuntijoiden on tarkoitus olla innovatiivisia ja parantaa omaa suoriutumistaan jatkuvasti. Heidän voi olla vaikeaa erottaa milloin voi tehdä oman tahtonsa mukaan, ja milloin tulisi ajatella organisaation yhteistä etua”, Castrén analysoi.

 

Suorapuheinen toimialajohtaja ei pelkää tarttua epäkohtiin. Osana sitouttamista hän on asettanut selkeät säännöt ja nollatoleranssin huonolle käytökselle omassa yksikössään. Castrénin mukaan palautetta pitää uskaltaa antaa, jotta toinen ymmärtäisi tarvittaessa muuttaa toimintaansa.

 

Tämä koskee myös häntä itseään: ”Jos olen saanut johdettaviltani negatiivista palautetta, olen kertonut siitä avoimesti johtoryhmässä ja miettinyt, mitä voin palautteen pohjalta muuttaa omissa johtamiskäytännöissäni.”

 

Tulosta syntyy, kun tekijät ovat oikeilla paikoilla

 

Johtamisen laadulla on kiistaton vaikutus työyhteisöön, mutta Castrén uskoo, että lopputuloksen kannalta tärkein tekijä on kyky olla johdettavana. ”Sen koko ydin on siinä, että yrittää auttaa johtajaa tekemään asiat oikein. Vaikka olisi kuinka hyvä johtaja, mutta ihmiset eivät suostu johdettaviksi, ei asioissa päästä eteenpäin”, hän erittelee.

 

Castrénin johtamisfilosofiaan on vaikuttanut merkittävästi yhdysvaltalainen bisneskirjailija James Collins. Hänen menestysteoksestaan Good to Great Castrén on omaksunut ajatuksen siitä, että työpaikka on niin kuin bussi: vaikka sen päämäärä muuttuisi, tulisi siellä silti viihtyä. Yhteenkuuluvuuden lisäksi on tärkeää, että jokainen on bussissa oikealla paikalla. Jos on pelkästään mukana, ei synny tuloksia.

 

Castrén itse kokee istuvansa oikealla paikalla ratkoessaan haasteita muutosjohtajana: ”En tiedä, johtuuko se taustastani sairaanhoitajana, vai siitä, että olen luonnostani aina ottanut hoitaakseni sellaiset asiat, joista kukaan muu ei ole välittänyt. Saan hyvää oloa siitä, kun huomaan asioiden muuttuvan paremmiksi.”

 

Teksti: Anne-Mari Ala-Kuha